Yökukkuja

Kello lähentelee puolta kahta,
ilta  on pimentynyt jo monta tuntia sitten.
Minun silmiäni hankaa unihiekka,mutta
luomet ylhäällä istun vaikka aamu jo kohta koittaa.

Kun puhelimen herätys soi, kadun syvästi tätä hiljaisuudesta
nauttimista joka on kuin huume. Olen koukussa näihin yöllisiin
hetkiin,jolloin omille ajatuksille on tilaa,vaikka hinta aamuntunteina
tästä nautinnosta on kova ja armoton.

Rakastan nukkuvien lasten tuhinaa ja kuorsaavaa otusta,joka nytkin
makaa tassut kohti taivasta mestarillisen rennoin ottein. Minun
pitäisi olla suhteellisen samassa asetelmassa juuri nyt. Tai olisi
pitänyt olla jo satoja minuutteja sitten...

Mikäkö tässä on niin ihanaa?

Se,että päiväisen hulinan jäljiltä hiljaisuus on kaunista. Se antaa lepoa
mielelle ja tilaa olla vain itsensä kanssa. Kun on päivän ollut auttajana,
keskustelijana ja kuuntelijana on hienoa istua aloillaan ennen huomista
hulinaa. Hulinaa, joka on värikästä elämää kaikkinensa ja aihe olla ihan
kiitollinen tässä elämässä.

Olkoonkin niin,että huomenna haukottelen ja huokailen vähäisten unieni
aikaansaamaa tarvetta olla tekemättä mitään, minä pidän tätä pimeän tunnin
hetkeä siltikin voimaa antavana auvoisena tovina ajatella asioita ja elämää
kenenkään keskeyttämättä.

Viime yönä valvoessani mietin, miten paljon elämää piristävät asiat,  joita
odottaa. Jokin sovittu meno tai tapaaminen,mistä tietää saavansa mielihyvää
itselleen. Pidän hetkistä, jotka saan jakaa jonkun toisen ihmisen kanssa. Onpahan
sitten mitä muistella myöhemmin.

Yhtä tärkeää on myös osata olla itselleen, rehellisenä omille tarpeilleen ja haluilleen
ja ajatuksilleen. Koska lopulta kuitenkin tässä elämässä onneni rakennan lähtökohtaisesti
aivan itse itselleni ja se ilo, onni, pakahdus ja tärkeys joita muut tuovat elämääni
ovat "vain" rikastuttava lisä. Lisä, josta pitäisi olla kiitollinen jokaisessa päivässä.

Tänään minä sain tekstiviestin ja jotakin odotettavaa kahden viikon päähän,
ilahduin ja tunsin mielihyvää ymmärtäessäni olevani jollekkin tärkeä. Ja saavani
hetken, jonka voin jakaa minulle tärkeän ihmisen kanssa.

Tänään minä myös istuin yksin,annoin aikaa itselleni, join kupin kaakaota
ja mietin minua. Se on vähintäänkin yhtä tärkeää, kuin istua kahden viikon kuluttua
kokemassa jotakin mitä aiemmin en ole kokenut.

On aika mennä nukkumaan,
aamuun on vain hetki aikaa.

"Jokainen päivä on onnesi uus..." sanotaan jossakin runossa.
Onnea on myös päivät, jolloin voi sulkea silmänsä
edes hitusen hymyillen.

Tämä oli sellainen.

<3