nollauksen tarpeesta,on aika tarttua kuningatarta kruununreunasta
ja alkaa kaivamaan kellarista kuplivaa juomaa.
Alkuajatus saunomisesta vaihtuu vilkkaalla päällä olevien pienissä
päissä melko helposti pikkuisen pidempään iltameikin pistämiseen
ja suoristusraudan suhinaan. Kutrit suoriksi,naamari näppärämmäksi
ja menomonot vinosti kohti yhden iltarientoihin ennättävän luokse.
Iltamien aloitus aikuisten naisten kesken kuulostaa kivalta ja kovin kypsältä
mutta täytyy näin jälkeenpäin asiaa pohtivana sanoa, että ruokapuheiden tasosta
jos tulkitaan voimme yhteistuumin todeta,että sielumme käy edelleen rippikoulua.
Paikkavalinnoilla emme myöskään pääse kehumaan,päätimme tutustuttaa yhden meistä
kolmesta kapakkojen korkeakulttuuriin ihan vain auttaaksemme ymmärtämään, että hänen
oman lempiyökerhonsa tarjonta on aikamoisen ylellistä ;)
Aikamoinen trio, yksi toimii varattujen miesten imurina, toinen on setämies magneetti ja
yksi discolanne alkaakin illan mittaan näyttämään meille taitojaan parketin terävimpänä veitsenä
veivaamalla itseään keveästi valssista Kake Randeliiniin.
Auta armias, kun allekirjoittanut jää muun kaksikon ja muun seuraan liittyneen pöytäseurueen
kadotessa tovinksi kuka mihinkin yksin istumaan,menee keskimäärin kolme sekuntia, kun rollaattorin
narikkaan jättänyt ehkäpä hoivakodista iltavapaalla ollut Tenho tarttuu vastapäisen jakkaran reunasta kiinni,tuijottaa rintoihin ja hymyilee niin,että ikenet näkyy.
Sami Hintsasen jalanjäljissä tartuin keskellä kapakkaan mikkiin ja päätin koskettaa kolmen promillen
humalassa olevia lähiöpenoja ja pirjoja laulamalla ihmissuhdekiemuraisen kappaleen . Ulko-oven vieressä seisonut valkopartainen, musta tonttulakki päässä (kyllä luit oikein) oluttuopin äärellä istunut pappa oli silminnähden liikuttuneessa tilassa ja supisuomalaiseen tyyliin totesi laulantani olleen "P*******n hieno veto,upeea kiitos!". Hymyilin hieman ja nyökkäsin kävellessäni hänen pöytänsä ohi ja tunsin hieman sääliä katsellessani hänen pöhöttyneen luisevia kasvojaan ja tyhjää katsettaan, suruisia silmiä joiden kulmissa kiilsivät liikutuksen kyyneleet.
Meidän sielumme, eivät illan aikana päässeet rippikoululais otteesta,
tarinoinnin taso ei pysynyt samana kuin alkuillasta vaan se ehkäpä laski kuin aasinhäntä
ajanmittaan, silti sosiaalisesti aktiivinen ääneenajattelu oli meistä nollaustilanteeseen oikein oivallinen ja sai meidät
ja seuralaisemme ulvomaan naurusta. Vai saikohan se säkättely sittenkään nauramaan muita kuin meidän
alkuperäisen kokoonpanon.
Naurun lomassa ja hyvän seuran säkätyksessä, minä istuin
pöydässä tämän kappaleen ajan itsekseni ja tunsin ikävän piston
sydämessäni.
Päätän kirjoitukseni illan viimeiseen hitaaseen,
http://www.youtube.com/watch?v=r_OjH12T3_8
Ei ne huku hukuttamalla, ne vain hetkeksi häviää.
Ne huolet.
Huolet hetkeksi hävittävä hetki, on helpottava.
Yhtä helpottava,kuin se hetki jolloin saavut hiljaiseen kotiin
ymmärtäen,että elämä ei ole sen enempää seinien ulkopuolella,elämä on tässä.
Siinä eteisen maton reunallakin, jossa tuli tovi istuttua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti