Minä toivon sinulle, elämäsi matkalle:
Sen verran onnea, ettet kesken katkea.
Sen verran valoa, et tiedät kenen viereen istua.
Ja sen verran pimeyttä, että on pakko rukoilla.
Sinä ystäväni niin kirkkaana soit, sulla on kaikki jo mukana.
Sinä maailmaa mittaillen kantaa sen voit, mikä on kaikkein arvokkainta.
Toivon sen verran murhetta, ettet sorra heikkoa.
Ja sen verran rakkautta, et tiedät milloin vaieta.
Sen verran viisautta, et tunnistat ystäväsi.
Ja sen verran kipua, että osaat antaa anteeksi.
Sinä ystäväni niin kirkkaana soit, sulla on kaikki jo mukana.
Sinä maailmaa mittaillen kantaa sen voit, mikä on kaikkein arvokkainta.
Sinä ystäväni niin kirkkaana soit, sulla on kaikki jo mukana.
Sinä maailmaa mittaillen kantaa sen voit, mikä on kaikkein arvokkainta.
http://www.youtube.com/watch?v=NeJdsGftE5o Vesamatti Loiri - Ystäväni
Tämän lyriikan siivin evästän itseni tähän päivään,
se herkistää ja saa aina ajattelemaan, ei pelkästään rakkaita tuulissa ja tuiskussa
sitkeästi taivaltaneita ystäviäni vaan toimii myös mielen rikastuttajana itselleni tänään.
Kevätaurinko paistaa ja huutavia alakerran naapureita lukuunottamassa,
minun henkeni kulkee keveästi.
Parvekkeen oven rakosesta tulee tuoksu joka kertoo kevään tulevan kohti
hitain varmoin hieman viipyvin askelin.
Miten minä olin saattanut unohtaa talven pimeydessä, kuinka paljon rakastan
pumpulipilvistä taivasta....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti