Vähissä rahoissa olevana olin jo heittää kirveen kaivoon ja
pohtinut vakavasti juhlien väliin jättämistä...
Yhdeksältä päätin,että teen jotakin itse.
Minun taitoni tehdä juuri mitään on olemattomat,
virkata osaan ja siinäkin olen vasta aloittelija....
Päätin kyhätä koukkuni kera tyynyn,
aika aherrus siitä tulikin,eikä tulos ollut kovin kuninkaallinen
mutta minä olin tyytyväinen siihen,että olin tehnyt jotakin tunteella,
jotakin uniikkia ja sellaista mitä ei löydy kaupan hyllyiltä tusinatavarana.
Tein jokaisen silmukan rakkaudella tälle pienelle ihmiselle ja toivon
että siitä tyynystä saisi joskus maailman murheissa lohtua tai se sopisi
kainalokaveriksi kivoihin elokuvahetkiin.
Oli miten oli,
en mennyt tyhjin käsin.
Ohessa vein kyllä jokusen yllätysmunan vielä lisäksi.
Vaikka kirjaimet on hieman vinksallaan,
ei se haittaa.
Hieman vinksallaan kun on antajakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti