Girls Just Wanna have Fun !

Kun naapurustossa asuu kolme naista, joilla kaikilla on tunne
nollauksen tarpeesta,on aika tarttua kuningatarta kruununreunasta
ja alkaa kaivamaan kellarista kuplivaa juomaa.

Alkuajatus saunomisesta vaihtuu vilkkaalla päällä olevien pienissä
päissä melko helposti pikkuisen pidempään iltameikin pistämiseen
ja suoristusraudan suhinaan. Kutrit suoriksi,naamari näppärämmäksi
ja menomonot vinosti kohti yhden iltarientoihin ennättävän luokse.

Iltamien aloitus aikuisten naisten kesken kuulostaa kivalta ja kovin kypsältä
mutta täytyy näin jälkeenpäin asiaa pohtivana sanoa, että ruokapuheiden tasosta
jos tulkitaan voimme yhteistuumin todeta,että sielumme käy edelleen rippikoulua.

Paikkavalinnoilla emme myöskään pääse kehumaan,päätimme tutustuttaa yhden meistä
kolmesta kapakkojen korkeakulttuuriin ihan vain auttaaksemme ymmärtämään, että hänen
oman lempiyökerhonsa tarjonta on aikamoisen ylellistä ;)

Aikamoinen trio, yksi toimii varattujen miesten imurina, toinen on setämies magneetti ja
yksi discolanne alkaakin illan mittaan näyttämään meille taitojaan parketin terävimpänä veitsenä
veivaamalla itseään keveästi valssista Kake Randeliiniin.

Auta armias,  kun allekirjoittanut jää muun kaksikon ja muun seuraan liittyneen pöytäseurueen
kadotessa tovinksi kuka mihinkin yksin istumaan,menee keskimäärin kolme sekuntia, kun rollaattorin
narikkaan jättänyt ehkäpä hoivakodista iltavapaalla ollut Tenho tarttuu vastapäisen jakkaran reunasta kiinni,tuijottaa rintoihin ja hymyilee niin,että ikenet näkyy.

Sami Hintsasen jalanjäljissä tartuin keskellä kapakkaan mikkiin ja päätin koskettaa kolmen promillen
humalassa olevia lähiöpenoja ja pirjoja laulamalla ihmissuhdekiemuraisen kappaleen . Ulko-oven vieressä seisonut valkopartainen, musta tonttulakki päässä (kyllä luit oikein) oluttuopin äärellä istunut pappa oli silminnähden liikuttuneessa tilassa ja supisuomalaiseen tyyliin totesi laulantani olleen "P*******n hieno veto,upeea kiitos!". Hymyilin hieman ja nyökkäsin kävellessäni hänen pöytänsä ohi ja tunsin hieman sääliä katsellessani hänen pöhöttyneen luisevia kasvojaan ja tyhjää katsettaan, suruisia silmiä joiden kulmissa kiilsivät liikutuksen kyyneleet.

Meidän sielumme, eivät illan aikana päässeet rippikoululais otteesta,
tarinoinnin taso ei pysynyt samana kuin alkuillasta vaan se ehkäpä laski kuin aasinhäntä
ajanmittaan, silti sosiaalisesti aktiivinen ääneenajattelu oli meistä nollaustilanteeseen oikein oivallinen ja sai meidät
ja seuralaisemme ulvomaan naurusta. Vai saikohan se säkättely sittenkään nauramaan muita kuin meidän
alkuperäisen kokoonpanon.

Naurun lomassa ja hyvän seuran säkätyksessä, minä istuin
pöydässä tämän kappaleen ajan itsekseni ja tunsin ikävän piston
sydämessäni.
Päätän kirjoitukseni illan viimeiseen hitaaseen,
http://www.youtube.com/watch?v=r_OjH12T3_8

Ei ne huku hukuttamalla, ne vain hetkeksi häviää.
Ne huolet.
Huolet hetkeksi hävittävä hetki, on helpottava.
Yhtä helpottava,kuin se hetki jolloin saavut hiljaiseen kotiin
ymmärtäen,että elämä ei ole sen enempää seinien ulkopuolella,elämä on tässä.
Siinä eteisen maton reunallakin, jossa tuli tovi istuttua.

                                                       Iineksen luota alkuillasta....

Pikkukruunuisen Pippalot

                                          DISCO DISCO DISCO DISCO DISCO DISCO


Pikkuväkeeni kuuluvista yhdellä oli merkkipäivän kunniaksi
kyhätty kutsukortteja ja kotidisco.

Joukko pikkuväkeä täytti sovittuna ajankohtana olohuoneen
pienissä paljettipaidoissaan ja discomekoissaan.
He olivat pakahtuneita väriä vaihtavista valoista ja kyllä, Robinin
Frontside Ollie soi meillä kymmeniä kertoja, eikä Rihanna jäänyt
huonoksi kakkoseksi.

Minä äitinä olin liikuttunut, pikku kruunuisen uusista ja vanhoista
ystävistä. Lasten riemusta ja sankarin onnellisista ilmeistä.

Ja siitä,että pieni kruunupää on taas vuoden vanhempi.
Vasta äsken laskin hänen varpaitaan, kun hän oli vuorokauden
ikäinen.

Olen myös ylpeä tavasta,jolla minun ystäväni toivat osansa
tämän tärkeän juhlan onnistumiseen.
Discovalojen lainaus ja täytekakun tekeminen,
pieniä eleitä, jotka ovat minulle....PALJON.

xxx <3

Pikku visiitillä porvoossa...

Minä rakastan porvoota,
tykkään kaupungista kovasti ja pidän siellä vierailusta.

Vanhakaupunki on ihastuttava putiikkeineen ja mukulakivikatuineen.
Vanhat puiset talot, ikkunat, portit pihoihin ja lyhdyt saavat minut joka
kerta hymyilemään ihastusta.

Talvella kulkeminen on kyllä hieman haastavaa jäisillä teillä ja muutenkin
kapeilla kaduilla, kun siellä kulkee autoja.

Minun lempikahvilani on Porvoon Paahtimo,
sen hämyinen tunnelma pitää minua otteessaan
varmasti ja hellästi.

Second hand shop,jonka bongasin jäi vaivaamaan minua,
aion visiteerata siellä seuraavan kerran, kun mukana ei ole pikkuväkeä.

Vanhan kaupungin karkkiputiikin tikkunekun tuoksu oli mainio,
miksen siis piipahtaisi senkin putiikin sisäpuolella ensi kerralla.

Kesää odotellessa, joenvarsi laivoineen ja terasseineen on hyvä
kohde, jos tahtoo istua kauniissa kesä-illassa muuallakin kuin
omalla kotipihalla.

Elämään tarvitaan pieniä arjesta pois kuljettavia hetkiä,
viime torstainen oli juuri sellainen.

Hyppysellinen Haikeutta....

Kyllä ihmisen tunne-elämä on outo ja omituisen vaihteleva.
Nauru ja itku ovat aika lähellä toisiaan.

Hyväntuulinen habitus voi vaihtua hetkessä haikeudeksi, jostakin
aivan olemattomasta syystä.

Tänään minä kuulin hyviä uutisia hyvältä ystävältäni, ne liittyvät
hänen elämäänsä, uusiin tuuliin ja haasteisiin. Tunsin valtavan suurta
ylpeyttä ja myötäonnea. Ja sitten yhtäkkiä iski hyppysellinen haikeutta
sisimpääni.

Minä olin ajatellut selättäneeni menettämisen pelkoni, enkä ollut hetkeen
tuntenut olevani tai jääväni yksin ja sitten se tunne taas tuli. Ei siinä ollut
mitään järkeä edes ja siinä minä istuin apukuskin paikalla vaihtuvaa talvimaisemaa
katsomassa ja tunsin oman elämäni junnaavan paikoillaan. Vaikka tosiasiassa elämässä
kyllä aina tapahtuu jotakin. Joskus suurempaa ja toisinaan pienemmällä mittakaavalla.

Kenenkään muun onni tai onnistuminen ei ole pois minulta ollut koskaan, eikä
se ole tämän hetkisessä elämässäkään. Minulla itsellenikin on paljon syytä onneen
ja saan olla paljosta kiitollinen.

Yhtäkkiä silti huomasin nieleväni itkuani ja miettiväni meneekö minun elämäni
eteenpäin ollenkaan vai pysyykö se paikoillaan alati.
Samalla salaa kyyneleitä epäonnistuneesti pyyhkiessä taoin itselleni järkeä päähän
ja tajusin oman herkkyyteni kanssa menneeni hetkellisesti aivan liian pitkälle.

Silti, syvällä sisimmässäni pohdin montaa kysymystä...
Miksi minusta tuntuu että elämässäni on seisahtunut niin monta asiaa?
Mitä voisin itse tehdä saadakseni muutosta aikaan?
Millaisia suunnitelmia itse tekisin oman elämäni varalle,jotta voisin
sanoa ajattelleeni saavuttavani vielä jotakin?
Ja jos ajattelin, niin mitä se jokin olisi?

Monta tärkeää kysymystä, joihin en kotimatkalla ajaessani vielä löytänyt
sen kummempia vastauksia....
Vai oliko minulla vain hormoonitasot sikinsokin sekaisin tässä kohtaa kiertoa
etten edes tunnekuohultani kykene tekemään mitään ratkaisuja tai suunnitelmia
lähitulevaisuuttani ajatellen.

Herkkyys itsessään on ihan hyvä asia ja se,että osaa tuntea syvästikkin.
En pidä pinnallisuudesta vaikka itsekkin sorrun joskus olemaan pinnallinen
ja melkoisen mustavalkoinen, kyyninenkin.
Mutta joku roti sentään sillä kyyneleidenkin vierittämisellä on.

Onneksi voin toivoa, että tämä kuskina toiminut ihminen tietää kyllä
vuosien kokemuksella millainen itkupilli osaan olla täysin tahtomattanikin.
Ja tiedän myös sen,että hän sydämessään varmasti tietää etten minä itkenyt
pahansuopaisena hänen hienojen suunnitelmien toteutumiselle vaan ihan
omia tunteitani ja omaa elämääni.

Hyppysellinen haikeutta on vielä tässäkin kauniissa yön hetkessä sisälläni ja
kaipauksen tunne. Enkä mikä edes tiedä mitä minä kaipaan?

Kuten Iineksen kanssa tänään puhuimme,kohta käsillä oleva tuleva kesä on
iso asia jota odottaa ja samalla se tuo aikamoisia tunteita sisimpään. Sitä
liikaa miettii ja ennalta maalailee murheita. Vaikka totuus on se,että elämä on tässä.
Tässä päivässä ja toki tulevissa.

Miksi tilata jo valmiiksi  tunneryöppyjä ja ennakoida etukäteen,
kun voisi elää tässä hetkessä ja tarttua siihen...?

Kyllä ihmisluonne on perin ihmeellinen.
Omastani en ole tänä iltana pitänyt ollenkaan.

Huomisen aloitan pitämällä itsestäni ja pitämällä itsestäni huolta.

http://www.youtube.com/watch?v=psHiq_a-pYw     Ihme ja Kumma

Touhua täynnä

Istun tänäkin iltana ihmeellisen hyvällä tuulella tässä koneen ääressä.
Aurinko paistoi tänään, seura oli mukavaa ja hetkien tärkeys tuntuu
tosi kivalta vielä touhuista väsähtäneenäkin...

Tänään on syötetty sorsia, nautittu yhteisestä välipalasta, tehty retrolöytöjä Iinekselle
kierrätyskeskukselta. Kuitattu jättipotti (nooot) kirpputorilta, laputettu lisää tavaraa, viety
pikkujuhlijoita pirskeisiin ja noudettukkin. Ostinpa keväisen  värisiä lankojakin virkkausta
varten.

Huomenna on tiedossa muuta mukavaa,
elämä on oikeastaan ihan ihanaa kun vaan muistaa
nauttia pienistä asioista ja on vastaanottavainen.

Ystävien tärkeys tuntuu sydämessä tänäänkin.
Ovathan nuo melkein yhtä liikuttavia, kuin ne puiston
pullasorsat ;)

Tämän päivän suloiset sorsat <3

Friends Will Be Friends

Rakastan läheisimpiä ystäviäni paljon.
 Iinestä, Elsistä, Aapelia ja Rouva Kymppiä ja Rouva Oranssia.
Jokaisessa heissä  asuu omanlaisensa persoona ja erilaiset elämäntarinat.

Pari asiaa heitä kaikkia ainakin yhdistää,
se,että he ovat hienoja ihmisiä ja että, minä rakastan jokaista.
Yhtä syvästi, kuin hekin minua niinäkin hetkinä, jolloin en ehkä osannut edes olla
kovin
rakastettava.

Olen elämälle kiitollinen ystävistäni ja nyt kun luen tuota tärkeiden ihmisten rimpsua
tajuan olleeni yhteydessä jokaiseen tänäänkin tavalla tai toisella.

Lucky Me.
Lucky Me.
Lucky Me.
Lucky Me.


Tänään torkahdan tyynenä,
minusta välitetään ja
minä välitän.

Mulkberryt ja muut merkit

Kyllä, minulla ei ole varaa ostaa merkkivaatteita tai tuotteita.
Merkkivaatteet tässä perheessä ovat pääasiassa tulleet meille "Rouva Kympin" matkassa,
kierrätyskamana, tosin kuin pakasta vedettynä sellaisena. Ihaniahan ne ovat
ja usein laadukkaitakin. Silti minä en maksaisi merkistä merkkinä mitään,nämä hänen
ostamansa merkkivaatteet ovat kyllä hyvällä maulla valittuja ja hivelevät silmääni hyvin.

En myönnä olevani kateellinen vaikken moisia merkkejä harrastakkaan, kun katselen esimerkiksi Mulberryn laukkuja,
ne eivät vain ole minun makuisiani. Saan varmasti nyt fanittajien vihat niskoilleni,
mutta minusta ne näyttävät aivan tätikasseilta :)

Kun mietin mitä merkkitavaroita minulla on,
niin on minulla sentään Guessin kaulaketju ja korvakorut.
Aivan ihastuttavat, "Rouva Kympiltä" lahjaksi saadut.

En toki ole mikään merkkituotteiden vastustaja, pidän esimerkiksi GANTIN
sisustusjutuista erityisen paljon ja ottaisin kyllä oikein mielelläni tähtitorkkupeiton
tai tyynyjä. Mutta en vain siksi että siinä on joku merkki, vaan siksi, että ne miellyttävät
silmääni.

Minulla ei ole koskaan ollut rahaa niin,että olisin voinut siinä kylpeä, mutta uskoisin
vahvasti siihen,että vaikka olisikin pitäisi jonkun tolkun siinä, millaisella hintaluokalla
ajattelisin ostavani esimerkiksi käsilaukun tai lakanat vuoteeseeni.

Usein minusta tuntuu, että jokin tuote tai vaate on ihmisistä siksi ihana,että sillä on ns.
"nimeä" ja että jonkin maltaita maksava merkkihuivi jäisi hennesin hyllylle kuosinsa vuoksi
, mutta kun siinä lukee Dior, se on ihana. On oltava, koska se maksaakin niin rutosti.

Minä herkuttelen kyllä silmilläni kauniissa asioissa, sisustustavaroissa, vaatteissa, huonekaluissa,
koruissa jne... mutten vain merkin vuoksi.

Olen oikein tyytyväinen  UFF kirpputorilta ostamaani harmaaseen kassiin, vaikkei siinä ole mitään
niin speciaalia ja erityistä kuin hinta, joka oli 1e. Ja laukkukutsuilta mukaani ottamaan valkoiseen nahkaiseen pieneen käsilaukkuun, josta on tullut minulle tärkeä.

Odotan sitä pvää, kun jokin Mulberryn laukku näyttää silmissäni kauniilta.
Niin kauan kuin sitä päivää ei tule vastaan, jään haaveilemaan jostakin muusta
kauniista.

Esimerkiksi siitä,että huomenna paistaisi aurinko.

Lainalapsi

Minua pakahduttaa,
lainalapsenani on pieni poika.

Sellainen surffitukkainen pikkumies,
jonka olemus saa minut myhäilemään aina.

Hän on kova höpöttämään ja hirmu kiltti.
Tasavertainen leikkikaveri pikkunaiselle, joka
joskus on ehkä hieman liiankin arka olemisissaan.

Tämän pikkumiehen seurassa nössötinöönöö neiti
vapautuu ja hihkuu riemun kiljahduksia. On
suloista huomata, kuinka kiintyneitä nämä kaksi
pientä ihmistä on toisiinsa.

Kun juttuja kuuntelee, hymy kaartuu väkisinkin
huulille, aivan uskomattomia tarinoita ja touhua
tuo kaksikko saa aikaan.

Osaavat he toki duona piirtää seiniin ja keikkua
sohvalla kuin kilipäät.
Mutta kaiken muun mukavuuden rinnalla, se on
pientä.

Vastavuoroisuus ja tasavertaisuus on ystävyydessä tärkeää,
myös pienillä ihmisillä.

Onnea on korkea kaksin tehty legotorni ja leikkiteltan leppoisat supinat,
joska saavat pikku suut höröttämään hulvattomasta naurusta.

Aamu ystävän kanssa....

Aamulla sängyssä venytellessäni mietin
mitä rakentaisin aamiaiseksi ja millä täyttäisin tämän päivän.

Kun on tekemistä ja suunnitelmia,mielikin on virkeämpi vaikka
joskus toimettomana oleminenkin on ihan okei.

Otin vastaan kutsun aamiaiselle ja se kannatti.
Auringonpaistaessa ystäväni olohuoneeseen me nautimme toisistamme
ja aamiaisesta.

Kasvispiirakka, salaatti ja  muut kipot täynnä suolaista ja makeaa,
kyllä kelpasi hörppiä aamukahvia.

Onnellisuuteen ei tarvita ilotulituksia ja timantteja.
Onnea on yhteinen aamu aamiaisineen hyvän ystävän kanssa ja se ylellisyyden tunne
istua valmiiseen ruokapöytään, jonka joku on kattanut rakkaudella.

Yökukkuja

Kello lähentelee puolta kahta,
ilta  on pimentynyt jo monta tuntia sitten.
Minun silmiäni hankaa unihiekka,mutta
luomet ylhäällä istun vaikka aamu jo kohta koittaa.

Kun puhelimen herätys soi, kadun syvästi tätä hiljaisuudesta
nauttimista joka on kuin huume. Olen koukussa näihin yöllisiin
hetkiin,jolloin omille ajatuksille on tilaa,vaikka hinta aamuntunteina
tästä nautinnosta on kova ja armoton.

Rakastan nukkuvien lasten tuhinaa ja kuorsaavaa otusta,joka nytkin
makaa tassut kohti taivasta mestarillisen rennoin ottein. Minun
pitäisi olla suhteellisen samassa asetelmassa juuri nyt. Tai olisi
pitänyt olla jo satoja minuutteja sitten...

Mikäkö tässä on niin ihanaa?

Se,että päiväisen hulinan jäljiltä hiljaisuus on kaunista. Se antaa lepoa
mielelle ja tilaa olla vain itsensä kanssa. Kun on päivän ollut auttajana,
keskustelijana ja kuuntelijana on hienoa istua aloillaan ennen huomista
hulinaa. Hulinaa, joka on värikästä elämää kaikkinensa ja aihe olla ihan
kiitollinen tässä elämässä.

Olkoonkin niin,että huomenna haukottelen ja huokailen vähäisten unieni
aikaansaamaa tarvetta olla tekemättä mitään, minä pidän tätä pimeän tunnin
hetkeä siltikin voimaa antavana auvoisena tovina ajatella asioita ja elämää
kenenkään keskeyttämättä.

Viime yönä valvoessani mietin, miten paljon elämää piristävät asiat,  joita
odottaa. Jokin sovittu meno tai tapaaminen,mistä tietää saavansa mielihyvää
itselleen. Pidän hetkistä, jotka saan jakaa jonkun toisen ihmisen kanssa. Onpahan
sitten mitä muistella myöhemmin.

Yhtä tärkeää on myös osata olla itselleen, rehellisenä omille tarpeilleen ja haluilleen
ja ajatuksilleen. Koska lopulta kuitenkin tässä elämässä onneni rakennan lähtökohtaisesti
aivan itse itselleni ja se ilo, onni, pakahdus ja tärkeys joita muut tuovat elämääni
ovat "vain" rikastuttava lisä. Lisä, josta pitäisi olla kiitollinen jokaisessa päivässä.

Tänään minä sain tekstiviestin ja jotakin odotettavaa kahden viikon päähän,
ilahduin ja tunsin mielihyvää ymmärtäessäni olevani jollekkin tärkeä. Ja saavani
hetken, jonka voin jakaa minulle tärkeän ihmisen kanssa.

Tänään minä myös istuin yksin,annoin aikaa itselleni, join kupin kaakaota
ja mietin minua. Se on vähintäänkin yhtä tärkeää, kuin istua kahden viikon kuluttua
kokemassa jotakin mitä aiemmin en ole kokenut.

On aika mennä nukkumaan,
aamuun on vain hetki aikaa.

"Jokainen päivä on onnesi uus..." sanotaan jossakin runossa.
Onnea on myös päivät, jolloin voi sulkea silmänsä
edes hitusen hymyillen.

Tämä oli sellainen.

<3